fbpx

Nettikiusaaminen – olemmeko kaikki kiusaajia?

Salaliittoteorioita, someraivoa, trollaamista, vihapuhetta…

Kun sosiaalisessa mediassa käy lukemassa kirjoittelua, etenkin kommentteja, tulee väistämättä mieleen kysymys “Missä ajassa me oikein elämme?”. Sosiaalisen median kasvottomuus ikäänkuin oikeuttaa meidät olemaan nasevan ilkeitä, vihamielisiä ja uhkaavia. Nimimerkkien ja nimettömyyden takaa on helppoa huudella. Nettisivustojen keskusteluissa tärkeintä ei ole väittely ja toisen mielipiteen vääräksi osoittaminen, vaan leimaaminen ihmiset “me vastaan muut” -ajattelulla eri ryhmiin.

Pitääkö meidän sitten sietää netissä enemmän kuin kasvokkaisessa viestinnässä? Ei. Olen pyrkinyt koulutuksissa puhumaan siitä, miten kirjoitetun viestin sanomaa tulkitaan usein negatiivisemmassa sävyssä kuin puhutun. Tämä jo lähtökohtaisesti kielteinen tulkinta muuttaa neutraalinkin viestin jopa loukkaavaksi. Siksi on aina hyvä pitää pieni tuumaustauko, ennen kuin lähtee vastaamaan yhtään mihinkään sähköpostiin tai pikaviestiin. Sotia on syntynyt pienemmistäkin virheistä. Ei olisi lainkaan paha ajatus olla sähköposteissaan ja viesteissään jopa ystävällisempi ja kohteliaampi, kuin mitä oikeastaan haluaisi, sillä tuskin jämäkkä ystävällisyys uskottavuutta vähentää.

Yritykset ovat sosiaalisessa mediassa haavoittuvia, etenkin jos joutuvat julkisen mollauskampanjan kohteeksi sosiaalisen median sivustoillaan. Yrittäjän julkinen puolustautuminen tällaisten aktiivisten anonyymien nettikiusaajien hyökkäyksiin on usein uuvuttavaa ja jopa turhaa. Kiusaajan tärkein polttoaine on yrittäjän suuttuminen ja harkitsemattomat kommentit. Itse asiassa viha ja muut negatiiviset tunteet ovat juuri se energia, joka lisää sosiaalisen median käyttöämme. Meillä ei ole vielä riittävästi kokemusta siitä, mikä on rikosoikeudellisesti loukkaavaa sosiaalisessa mediassa. Eikä meillä ole koulussa opittuja käyttäytymissääntöjä ja tapoja, mitä noudattaa, kun kohtaamme kiusaamista kasvottomassa mediassa. Ehkä me aikanaan opimme, että ihminen se siellä kirjoittelee, ei persoonaton tietokone.

Olisiko liikaa vaadittu, jos pitäisimme sosiaalisessa mediassa pienen tuumaustauon? Miettisimme ja kävisimme läpi, mitä oikeastaan olemme sosiaalisen median lukuisilla alustoilla kirjoitelleet, ovatko kaikki kirjoituksemme oikeutettuja ja fiksuja ja onko meidänkin kirjoittamamme tekstit monitulkintaisia ja jopa tylyjä. Aina on vara parantaa, eikä kirjoittaminen julkisesti ole ollenkaan vähäisin taitomme. Mutta vaikka olisimmekin eri mieltä joistakin julkilausutuista mielipiteistä, ei se silti oikeuta meitä tuomitsemaan mielipiteen kirjoittajaa vähemmän älykkääksi ja “johonkin ryhmään kuuluvaksi” toiseksi. Toistaiseksi me kaikki olemme ryhmä ihmisiä, jotka opettelemme käyttäytymään uudenlaisia mahdollisuuksia tarjoavassa digitaalisessa ympäristössä. Vielä emme ole päässeet edes eskarista ensimmäiselle luokalle, sillä osa meistä osaa vasta auttavasti lukea, toiset hallitsevat vasta kirjaimet ja kuvien nimeämisen ja kolmannet osaavat auttavasti kirjoittaa oman nimensä oikein.

Yritetään käyttäytyä ystävällisesti, myös somessa!

0