Kaikki valmiina sote-uudistukseen?

Sote-uudistus kokonaisuudessaan on useimmille mysteeri, pala palalta sen sisältöä valotetaan, mutta mikä on se iso kuva johon kaikki rakentuu? Mihin me olemme menossa ja mitä muutos tuo tullessaan? Tätä kirjoitettaessa tiedetään jo paljon, varmasti joitakin rakenteellisia asioita tullaan vielä täsmentämään kun matkan varrella opitaan lisää, mutta pääpiirteet ovat selvät. Kyseessä on suurin hallinnon ja toimintatapojen muutos mitä Suomessa on koskaan tehty. Muutoksen kohteena ja vaikutuspiirissä ovat noin satatuhatta sosiaali- ja terveysalalla työskentelevää ihmistä, sekä kaikki suomalaiset ja Suomessa asuvat. Tämän lisäksi muutoksia tulee myös sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitukseen, ohjaukseen ja verotukseen. Kaiken tämän muutoksen keskiössä on tavoite, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen siirtyy muiden alueellisten tehtävien ohella maakuntien vastuulle 1.1.2019 alkaen. Ministeri Rehulan mukaan keskeistä muutoksessa on se miten varmistetaan laadukkaat ja riittävän lähellä tuotetut palvelut maakunnan asukkaille.

Suunnitteilla ja luonnosteltavana olevan palvelutuottajalain keskeinen ajatus on se, että palveluntuottajan on turvattava tuottamiensa palveluiden laatu, asiakaskeskeisyys, turvallisuus ja asianmukaisuus sekä valvottava näiden toteutumista. Laissa säädetään myös toiminnan johtamisesta ja niistä edellytyksistä, joita vastuuhenkilöillä on oltava.  Jo näistä lausumista on pääteltävissä, että vuodesta 2017, tai siitä hetkestä kun uusi laki astuu voimaan, yrityksien omavalvonnan rooli korostuu, muuttuu entistä aktiivisemmaksi, vastuullisemmaksi ja on itseohjautuvampaa. Muutoksien tarve on huomattu jo sen suhteen, että yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluiden osuus kasvaa jatkuvasti , joka puolestaan kasvattaa palveluiden valvonnan tarvetta. Valvonta resursseja ei voida kuitenkaan kasvattaa samassa suhteessa, joten tarvitaan muita keinoja joiden avulla sosiaali-ja terveyspalveluiden laatu voidaan turvata. Tavoitteena on, että tämä laki astuu voimaan 1.1.2017.

Hallitus on eduskunnalle tekemässään lakimuutos ehdotuksessa vertaillut Pohjoismaissa käytössä olevia sote käytäntöjä, kuten myös Alankomaiden ja Skotlannin käytäntöjä. Onkin selvästi nähtävillä, että näistä maista on poimittu tiettyjä malleja myös tulevaan Suomen sote-uudistukseen. Pohjoismaissa on 2000-luvulla siirrytty malliin, jossa sote palveluiden järjestämisvastuu on isompien alueiden vastuulla. On havaittu, että isommilla alueilla on paremmat taloudelliset edellytykset palveluiden toteuttamiseen kuin pienemmillä. Myös palvelujen järjestäminen ja tuottaminen ovat selvästi eriytyneet toisistaan, jolloin palvelujen tuottajat kykenevät tarjoamaan entistä monipuolisemman palvelukattauksen. Pohjoismaissa voidaan nähdä selkeä suuntaus myös sille, että asiakkaiden asemaa ja oikeuksia on vahvistettu esimerkiksi valinnanvapauden kautta. Sosiaalipalveluiden osalta niiden järjestämisvastuu on kuntavetoista kaikkialla Pohjoismaissa.

Useimmissa tarkastelluissa maissa on siirrytty lakisääteiseen valinnanvapauteen, joka koskee vapautta valita palvelujen tuottaja. Toinen merkittävä teema joka liittyy valinnanvapauteen on se, että järjestelmän läpinäkyvyyttä halutaan lisätä. Tähän tähdätään tuottamalla vertailukelpoista tietoa palveluiden laadusta, saatavuudesta ja kustannuksista. Näiden tietojen jakamiseen eri mailla on käytössä omia kansalaisille suunnattuja verkkopalveluita, jotka helpottavat valinnan tekemistä. Alankomaiden järjestelmä poikkeaa sikäli Pohjoismaiden ja Skotlannin käytännöistä, että se on hyvin pitkälti vakuutusperusteista ja siinä palveluiden tuottajat ovat yksityisiä, muissa maissa palveluita tuottavat sekä yksityiset, että julkiset tahot. Tosin myös Alankomaissa sosiaalipalveluista vastaa maakunnat ja kunnat, kuten myös Pohjoismaissa. Tässäkään tapauksessa kunnat eivät tuota sosiaalipalveluita vaan niiden tuottamisvastuu on kolmannella osapuolella. Valvonnan osalta jokaisessa maassa on erilliset virastot, jotka seuraavat ja valvovat alueellisesti palveluita ja palvelun tuottajia. Yhteistä lupakäytännöille on se, että tietyt palvelut vaativat erillisen luvan ja palveluiden tuottajien rekisteröitymisen lupaviranomaiselle.

Tarve uudelle lakimuutokselle tulee ennen kaikkea siitä, että tapa tuottaa sosiaali- ja terveysalan palveluita on muuttunut ja muuttumassa. Tämän vuoksi aiempi laki ei vastaa enää käytäntöjä  ja tämä on aiheuttanut esimerkiksi lain tulkinnan osalta hankaluuksia. Rakenteet itsessään kaipaavat tehostamista ja keventämistä, jotta tarvittavat viranomais resurssit voidaan paremmin kohdentaa sinne missä niitä tarvitaan. Tulevaisuudessa tavoitteena on, että julkiset ja yksityiset palveluntuottajat löytyvät samasta rekisteristä, joka osaltaan auttaa kansalaista palvelujen vertailemisessa ja valinnassa. Sote-uudistuksessa eräänä tavoitteena on erottaa toisistaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen ja tuottaminen siten, että jatkossa maakunnat ja kunnat järjestävät ja huolehtivat palveluiden saatavuudesta ja palveluntuottajat tuottavat palvelut. Lakimuutos tarkoittaa myös sitä, että jatkossa yksityisiä ja julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavia palveluntarjoajia koskee yksi ja sama laki.

Lakimuutos johtaa siis siihen, että palveluntuottajan vastuu palveluiden laadusta ja omavalvonnasta kasvaa. Palveluiden laadun lisäksi, palveluiden turvallisuus ja asianmukaisuus korostuvat. Edellämainittujen seikkojen vahvistamisen lisäksi tavoitteena on laatia säädös toiminnan johtamiseen ja vastuuhenkilöihin liittyvistä edellytyksistä. Tämän tavoitteena on ennaltaehkäistä palvelutoiminnassa ilmeneviä puutteita ja vähentää viranomaisten tarvetta puuttua näihin jälkikäteisen valvonnan avulla.

Onkin siis selvää, että entiseen ei enää ole paluuta, muutos on varmaa. Mikä on myös varmaa on se, että hinnalla kilpailu ei ole enää yksistään ratkaisevassa roolissa kuten aiemmin kilpailutuksissa. Sote-uudistuksen myötä hinta ei ole enää kriteeri vaan palvelun kilpailuttaja-> maakunta laatii tietyt palvelukuvaukset ja hyväksyy kilpailutukseen ne toimijat, jotka vastaavat parhaiten näitä kuvauksia. Hinta puolestaan määräytyy kilpailutuksen yhteydessä eli voidaankin puhua ns. käänteisestä kilpailutuksesta, jossa hinta on kiinteä ja palveluntuottajien vertailu suoritetaan eri laatutekijöiden ja palvelukuvauksien kautta. Aiemmin kunta on luvannut kilpailutuksessa pärjääville mahdollisesti tietyn määrän asiakkaita, tulevaisuudessa yritys ilmoittautuu palvelun tarjoajaksi ja asiakas valitsee sote-alueen palveluntuottajien listasta sen palveluntuottajan, joka soveltuu parhaiten hänen tarpeisiinsa.

Etenkin pienyrittäjien on uudistettava toimintaansa, jotta yrityksen nimi jää mieliin ja jonka asiakas valitsee kaikkien palveluntuottajien rekisteristä tarvitsemansa palvelun toteuttajaksi. Aikaisemmin riitti, että oma tontti on hoidettu ammattitaito edellä, mutta nyt ammattitaidon lisäksi tarvitaan markkinointi osaamista, sillä jatkossa yrityksien täytyy panostaa myös kuluttajille suunnattuun suoramarkkinointiin. Toinen tärkeä tekijä on maineenhallinta, joka näin sosiaalisen median aikakautena vaatii erityisen paljon tarkkaavaisuutta. Seniori ikäisetkin käyttävät jo varsin ketterästi sosiaalista mediaa ja ainakin heillä on valppaat omaiset, jotka ovat kiinnostuneita omaisensa tilanteesta. Kolmanneksi yrityksen on hyvä pohtia omia viestintä tapojaan, miten yritys itse viestii suoraan asiakkaille tai sosiaalisessa mediassa ja mediassa yleensä ja millä tavoin se hoitaa esimerkiksi asiakaspalautteisiin vastaamiset. Vaikka asiakaspalautteen ongelmaa ei pystyisikään siltä istumalta hoitamaan, asiakkaalle tai hänen omaiselleen jää hyvä kuva kun asia on otettu ripeästi käsittelyyn. Yhteiskunta tulee odottamaan myös aiempaa kattavampaa ja avoimempaa raportointia yrityksiltä, sillä myös tämä tulee olemaan osatekijä kansalaisten tekemien valintojen taustalla. Kaikki nämä edellä mainitut tekijät liittyvät yrityksen laatuun. Laadun pitäminen tasaisen hyvänä ei ole mikään itsestään selvyys ja siksi siihen onkin syytä lisätä esimerkiksi viestintään ja markkinointiin liittyviä kriteereitä, jotka omalta osaltaan varmistava yritykselle hyvän maineen, positiivisen mielikuvan ja tehokkaan markkinoinnin.