Yrityksen kilpailukyvyn rakennuspalikat

Koulutin viime viikolla sote-alan yrittäjiä laatu asioissa. Yhtenä teemana koulutuksessa oli kilpailukyky ja sen rakentaminen. Etenkin yllä oleva kalvo herätti keskustelua, sekä pyynnön, “voisitko sinä tulla mukaan palveluntuottaja palaveriin avaamaan päättäjille tätä aihetta?” Vielä en ole päättäjien pöytiin päässyt, mutta ajattelin, että jo tästä blogikirjoituksesta voisi olla apua.

Tarinamme kilpailukyvyn rakentamisesta alkaa kuvan ensimmäisestä palkista. Palvelun laadusta. Se miten laadukkaasti me palveluitamme tuotamme heijastuu suoraan, sekä asiakastyytyväisyyteen, että kustannustehokkuuteen. Asiakkaat ovat luonnollisesti sitä tyytyväisempiä, mitä enemmän palvelut vastaavat heidän tarpeitaan ja miten heidät on huomioitu palvelun toteuttamisen aikana. Asiakastyytyväisyys ei kuitenkaan ole vaakakupissa yksin. Kokonaisuuteen kuuluu oleellisesti myös kustannustehokkuus. Mikäli joudumme paikkaamaan huonosta laadusta johtuvaa palvelua on selvää, ettemme enää sillä hetkellä toimi kustannustehokkaasti. On nimittäin tutkittu fakta, että resurssien lisääminen palvelun tuottamiseen on lopulta aina edullisempaa, kuin huonolaatuisen palvelun korjaaminen jälkikäteen. Siksi ennakointi ja poikkeamien minimointi resurssoinnin kautta laskee pitkällä aikavälillä yrityksen kustannuksia, ei suinkaan lisää niitä.  Tämänhän me konkreettisesti olemme nähneet myös Attendon ja Esperin osalta.

Asiakastyytyväisyys puolestaan vaikuttaa siihen millainen asema meillä on markkinoilla ja millaista hintaa me voimme palveluistamme pyytää. Toki kilpailutukset vaikuttavat osaltaan hintaan sote-alalla. Väitän kuitenkin, että siinä vaiheessa kun yrityksellä on vahva asema markkinoilla ja se on tunnettu hyvistä ja vaikuttavista palveluistaan, on sillä tällöin myös hyvä peruste hintatasolleen. On luonnollista, että mikäli yritys on satsannut laatuun resurssointien kautta, nostaa tämä väistämättä myös hintaa, muutoinhan tässä ei olisi mitään järkeä. Keskustelin yrittäjien kanssa myös siitä, että mikäli jo lähtökohtaisesti tiedetään, että asiakkaan tilanne vaatii ja sitoo enemmän resursseja, kuin keskiverto asiakas, on tällöin neuvotteluvaraa oltava sen suhteen, että palvelu maksaa tällaisessa tilanteessa enemmän. Muutoinhan on vaarana, että asiakkaasta tulee heittopussi, kun hinnat on vedetty niin tiukalle, ettei yhdelläkään palveluntuottajalla ole realistista mahdollisuutta tarjota hänen tarpeitaan vastaavia palveluita. Erityisen haasteellista tämä on sellaisissa palveluissa joille on määritelty tiukka aikamäärä, josta maksetaan. Tällöin ei ole minkäänlaista liikkumavaraa poikkeustilanteiden osalta, joita ihmiselämässä väistämättä eteen tulee.

Yrityksen kannattavuuteen vaikuttavat ennen kaikkea kustannustehokkuus ja asema markkinoilla. Etenkin tuoreille yrityksille olen usein sanonut, että vaikka yritykselle ei ole vielä ehtinyt tulla tunnettua ja vankkaa asemaa markkinoilla se pystyy aina vaikuttaa siihen miten kustannustehokkaasti ja fiksusti palvelut ja hallinto on organisoitu. Resurssien kohdentaminen sinne missä niitä eniten tarvitaan on tässä kohtaa merkittävin tekijä. Yrityksen pitää tietää tarkalleen mikä on tuottavaa ja mikä taas tuottamatonta. Tuottamattomat ja päällekkäiset toiminnot ovat niitä energiasyöppöjä, jotka vievät arvokkaita resursseja tuottavasta työstä.

Kannattavuus on avaintekijä moneen, mutta kilpailukyvyn kannalta sillä on vaikutusta etenkin yrityksen reagointikykyyn, henkilöstön motivaatioon ja yrityksen imagoon.

Mikäli kassassa ei ole varallisuutta, yritys alkaa väistämättä elämään säästöliekillä jolloin myös reagointikyky esimerkiksi viranomaisvaatimuksiin sekä markkinoilla ja palveluissa tapahtuviin muutoksiin hidastuu. Siinä vaiheessa, kun emme pysty kehittämään yritystä niiden vaatimusten mukaisiksi, mitä markkinat, kilpailijat ja asiakkaat meille asettavat teemme matkaa kohti kuoleman laaksoa. Mikäli kelkkaa ei saada tässä kohtaa käännettyä, yritys lipuu lopulta tilanteeseen jossa sillä ei ole toimintaedellytyksiä. Yritys päätyy tilanteeseen, jossa sen voimavarat menevät tulipalojen sammutukseen vaikka katseet pitäisi olla jo kaukana tulevaisuuden suunnittelemisessa. Pahimmillaan tällaisessa tilanteessa yritys ei vastaa edes lain edellyttämiin vaatimuksiin, puhtaasti siksi, että sillä ei ole ollut resursseja saati aikaa muutoksien seuraamiseen.

Kannattavuus vaikuttaa monella tavalla myös henkilöstön motivaatioon. Yleensä kannattavuuden ollessa vaakalaudalla se vaatii myös henkilöstöltä joustavuutta. Samoja työtehtäviä saattaa yhtäkkiä ollakin hoitamassa pienempi määrä ihmisiä, henkilöstöedut on karsittu minimiin tai kokonaan pois ja totta kai henkilöstö myös aistii sen meneekö yrityksellä hyvin vai huonosti. Tässä kohtaa alkaa usein tapahtumaan myös henkilöstön vaihtuvuutta, mikä vaatii jälleen jo lähtökohtaisesti rajallisia resursseja niin työtehtävien hoitamiseen, kuin uusien työntekijöiden rekrytoimiseen. Kaiken tämän lisäksi sana yrityksen tilanteesta (tai oletetusta tilanteesta), on saattanut kiiriä myös alueen muille osaajille, mikä puolestaan voi vaikuttaa siihen, kuinka houkuttelevana työpaikkana yritys koetaan.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä tekijänä on imago. Siinä vaiheessa, kun yrityksen kannattavuus on vaakalaudalla imago on varmasti niitä viimeisimpiä asioita mitä mielessä on. Silti sillä on olennainen merkitys sen suhteen, kuinka me vahvistamme ja ylläpidämme kilpailukykyyn liittyviä muita tekijöitä, kuten esimerkiksi asemaa markkinoilla ja henkilöstön motivaatiota. Yrityksen brändi ja imago rakentuvat pitkälti yrityksen maineen kautta, missä mielikuvilla ja käytännön teoilla on suuri merkitys. Maine on usein se perusta, jonka kautta päätetään halutaanko yrityksen kanssa olla tekemisissä, onko se kiinnostava työnantajana tai halutaanko sen tuottamia palveluita ostaa. Maine on yrityksen aineetonta pääomaa, joka realisoituu sidosryhmien valinnoiksi. Luonnollisesti imagoon vaikuttaa myös yritysilmeemme. Millä tavoin me viestimme toiminnastamme, miten me näymme eri medioissa ja millaisen ilmeen olemme yritykselle rakentaneet. Kaikki tämä vaatii aikaa, resursseja sekä kannattavaa liiketoimintaa.

Se onko yrityksen reagointikyky, henkilöstön motivaatio ja imago kunnossa vaikuttaa lopulta siihen jääkö yritys henkiin. Se, yritys, joka pystyy taiteilemaan ja menestymään näiden elementtien kanssa on lopulta myös kilpailukykyinen ja siinä vaiheessa kun yritys on kilpailukykyinen sitä on vaikea haastaa yhdenkään kilpailijan toimesta. Kilpailukykyyn sisältyy paljon tahtoa ja vaivannäköä, mutta siihen sisältyy olennaisesti myös käytössä olevat resurssit. Mikäli resursseja ei pystytä ohjaamaan edellä kuvattuihin kilpailukyvyn elementteihin nousee tie väistämättä pystyyn. Tähän taas pystytään valtiollisella ja kunnallisella päätöksenteolla vaikuttamaan, mikäli palveluiden laatuun todella halutaan muutosta. Merkittävimmät muutokset tulee kohdistaa yksipuolisiin kilpailutuksiin, jotka mahdollistavat hintojen polkemisen laadun kustannuksella.